Olin aina toivonut pääseväni kansainväliselle partioleirille, Jamboreelle, ja kokemaan partiotunnnelmaa vieraassa maassa eri maalaisten kanssa. Minulle tarjoitui siihen mahdollisuus, kun olin vaihto-oppilaana Japanissa 2001-2002 ja isäni oli lukenut Japanissa järjestettavästä 23rd Asian Pacific/ 13th Nippon Jamboreesta partiolehdestä. Hän kertoi siitä tammikussa 2002 ja olin tietenkin heti ihan innoissani, mutta en ollut harrastanut partiota Japanissa tai ollut yhteydessa Japanin partiolaisiin siihen mennessa ja vähän mietitytti, kun ei ole ketään tuttuja menossa. Yritin tietenkin saada Suomen partiokavereita tulemaan mukaan, mutta Suomesta ei näyttänyt olevan muita tulossa. Päätin kuitenkin itse yrittää lähteä mukaan ja pienoisen paperisodan ja järkkäilyn jälkeen näytti siltä että voin ainoana suomalaisena osallistua leirille. Asiaa täytyi teitenkin ensin kysyä host perheeltäni, vaihto-oppilasjärjestöltäni ja Suomen partiojärjestöltä. Apurahaakin hain, mutta onneksi minun kohdallani niita matkakuluja ei enää tarvinnut hoitaa, kun olin jo Japanissa.
Päällimmäisenä asiana leiristä jäi mieleen kuumuus. Osakassa oli silloin (elokuussa) päivän keskilämpötila n. 33 astetta ja sateesta ei tietoakaan. Ensin kun saavuin leirille, yllätyin hieman! Vaikka olin tutustunut leirin oppaisiin ja käynyt katsomassakin leiripaikkaa vähän kauempana olevasta pilvenpiirtäjästä, en silti meinannut uskoa että siirtomaasaarella, jossa leiri pidettin ei ollut metsän metsää, eika puitakaan paljoa näkynyt. Suomalaisena kun on tottunut että partioleirit pidetään metsän keskella, eihän Suomessa paljon muuta olekaan kuin metsää. Japanissa metsiä on läinnä vain vuorilla. Mutta pitäväthän Brittiläisetkin leirinsä pelloilla ja menevat metsään vain välillä seikkailemaan (partio-lehti 4/2002). Tämä puuttomuus lisäsi kuumuutta entisestään, kun ei ollut varjoja. Välillä kävi kovenpikin tuulen vire, mutta ei sekään viilentanyt, kun tuuli oli myös lämmin. Ei leiristä olisi tullut mitään, jos ei olisi joka paiva päässyt suihkuun. Sen verran siellä hikoili, vaikkei olisi tehnyt yhtään mitään.
13th Nippon Jamboree (13nj) pidettiin siis Osakassa, Japanin kolmanneksi suurimassa kaupungissa, jossa asukkaita on enemmän kuin suomessa yhteensä (yli 8 milj.) Maishima Sports Island tekosaarella, joka on rakennettu nimensä mukaan urheilua varten. Siellä on monia urheilukenttiä, baseball stadion ja muita urheilu- ja rentoutusmahdollisuuksia. Minulle sattui siis muutenkin hyvin, koska vietin vaihto-oppilasvuoteni juuri Osakassa, joten leirille ei ollut kuin alle tunnin ajomatka.
Osa leiriläisistä oli saapunut jo edellisenä päivänä 2.8. ja muut ulkomaalaiset leiriläiset tulivat kimppakyyteinä bussilla Kansai International (KIX) lentokentältä, joten meillä oli hieman vaikeuksia, kun tulin host isäni kyydillä ja eihän leirialueelle saanut tulla autolla. Ohjeita kysyttyämme jätimme auton parkkiin ja kavelimme JHQ:hun (Jamboree headquarters) ilmoittautumaan, missä sain tietää majoituspaikkani yms. Sitten patikoitiin mun painavan kassin kanssa sub camp:ni (alaleirini) päämajaan vielä ilmoittautumaan ja yksi söpöista japanilaisista leirin johtajista ohjasi minut oikeaan leiriin, jossa tapasin sitten kaverit, joiden kanssa vietin mahtavan viikon, ja esittelyn jälkeen autoin telttojen pystytyksessä. Samaan leiriin kuuluvat olivat Osakan partiolaisia ja puhuivat täysin Osakan murretta. Olinhan minä Japanin kieleen ja Osakan murteeseenkin jo tottunut vuoden aikana ja parjaan japanilla, mutta he puhuivat todella pelkkää nopeaa murretta ja oli siinä alussa vähän opettelemista. Leirin loputtua se kuitenkin taisi jäädä minullekin puheeseeni ;)
Leirillä oli väkeä yhteensä yli 20 000, joista ulkomaalaisia n.1000. Eniten porukkaa tuli Kiinasta ja Yhdysvalloista. Kun saavuin Sub Camp:ni päämajaan, tapasin yhden ruotsalaisen johtajan, joka puhui sujuvaa japania ja juttelin hänen kanssaan. Hän vähän ihmettelikin kun oli katsonut osallistujalistoja ja siella oli vain yksi 18-vuotias leiriläinen Suomesta, mutta kun kuuli että olin asunut Japanissa vuoden, ei hän enää ihmetellyt ;) Hänkin oli asunut Japanissa kaksi vuotta ja toimi partion johtajana. Se, että olin ainoana suomalaisena toi tietenkin hieman etuoikeuksia, mutta vei ehkä osan hauskuuden ja valinnanvapauden pois, mitä muut ulkomaalaiset saivat. Olin siis leirillä periaatteessa yhtenä Osakan partiolaisten ryhmän osallistujana ja kuljin oman leirini japanilaisten kavereiden kanssa. Etuoikeuksista oli, että sain toimia Suomen edustajana siellä mm. avaus- ja loppuparaatin lipunkannossa ja kun tapasimme japanin arvovaltaisia partiomiehiä.
Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului siis oman leirialueen pystytystä ja järkkailyä ja illalla oli Opening Ceremony (avausseremonia). Yllätyin myös siitä miten moderneja lieriläisten välineet olivat. Meidän pienillä suomen leireillä kun on tottunut, etta ruokapöydät, tuolit yms. rakennetaan itse puusta ja laudoista, siellä heillä oli valmiina kasaan taitettavat pöydät ja kaikilla omat retkituolit mukana. No, eipä siellä ollut niitä puita, mistä tuoleja tms. olisi voinut tehdä... Monilla oli myös retkisänky mukana! Minulla kun ei ollut japanissa partio tavaroitani mukana, lainasin host perheeltäni vilttejä ja ruokailuvälineitä yms.
Majoittauduttuamme minua tultiin hakemaan lipunkannon harjoitukseen. Stadionilla tapasin muita ulkomaalaisia leiriläisiä mm. Ghanasta, Kreikasta, Taiwanista, Egyptista, Venäjältä ja muualta ympäri maailmaa. Harjoitusten jälkeen palasin leiriin vähäksi aikaa, kunnes oli aika palata stadionille. Marssimme stadionille tuhatpäisen katsomon taputtaessa ja kanssamme käveli aina oman maamme nimikylttiä kantaen japanilainen partiolainen ja pidimme pientä sudenpentu poikaa kädestä. Muiden maiden edustajilla oli hieman helpompaa, kun heilla oli yksi lippua kantamassa ja toinen pitämässä sudenpentua kädestä, mutta minä sain tehdä molemmat hommat. Seurasimme avausseremonian seisten lippuja pitäen. Seremoniaan kuului tietenkin avauspuheita, Japanin kansallislipun nosto ja japanin kansallislaulu, leiritulen sytytys ja lopuksi 13nj:n laulu, jonka aikana tanssimme stadionilta pois.
Ensimmäisen helteisen päivän jälkeen olin väsynyt, mutta menin Marinan (yksi leirini kavereista) kanssa suihkuun ja eihan leirille nukkumaan olla tultu, joten juttelimme pimeässä muiden vartiolaisten kanssa, kun johtajat pitivät kokousta. Japanissahan tulee kesällä pimeä jo kahdeksan aikaan, mutta saarella oli onneksi hieman katuvalojakin asfalttiteiden varrella, joten taskulamppuja ei tarvinnut niin paljoa kuin suomen metiköissä. Viimein kun pääsimme nukkumaan oli edelleen niin kuuma, että päätimme nukkua teltan eteisessä, jossa seinät olivat vain verkkoa.
Leirin ruoat olivat hyviä ottaen huomioon että ne tosiaan olivat sitä leiriruokaa. Aamupalaksi oli joka päivä japanilaiseen tapaan riisiä, miso-keittoa, kanamunaa ja maitoa, vaikka host perheessäni olin kyllä tottunut länsimaiseen paahtoleipä-hedelmä-aamiaiseen. Leirillä kananmunat paistettiin kypsiksi, vaikka perinteisesti kanamuna laitetaan raakana riisin sekaan. Ensimmäisenä päivänä lounaaksi oli leipiä, banaania ja mehua ja illalliseksi Curry-riisiä, eli intiasta kotoisin olevaa yleisestikin japanilaisissa kodeissa syotävää riisia, jonka päällä on tulista curry kastiketta. Kastike ei kuitenkaan ole keltaista tai maistu erityisesti curry-mausteelta, mutta tulista se on ja ruskeaa, jossa on lihan palasia ja kasviksia. Tarjolla oli myös salaattia.
Japanissa ateria koostuuu aina monista pienistä lautasista, missä on yhtä ruokalajia yhdellä kipolla ja riisi tietysti joka aterialla omassaan. En ollut varautunut leirille kuin yhdellä lautasella, tai oikeastaan yhdellä isohkolla muovikipolla, joten muut katsoivat hieman ihmeissään kun otin kaiken ruokani samalle lautaselle. Varsinkin aamupala, kun otin keiton ja riisin samaan, heh. Heillä oli japanissa sellainen tosi kätevä ruokapakki, mihin kuului kolme pientä metallikippoa. Ruoka valmistettiin samoin kuin meidänkin lippukunnassa, kaasulla. Muidenkin päivien lounaat olivat leipää, hod dogeja tai spagettia. Illalliset olivat perinteisiä kaakois-aasialaisia ruokia. Toisena päivänä oli ohuita lihasiivuja, riisiä, miso-keittoa ja omenahyytelöä. Kolmantena päivänä, maanantaina, oli Nikujakaa eli lihasiivuja, perunaa ja retikkaa, sekä salaattia. Tiistaina oli Okonomiyakia eli kanamunista, vedesta, jauhoista, kaalista ja mausteista paistettuja lättyjä, joiden päälle paistetaan lihasiivut ja laitetaan erityistä Okonomiyaki-kastiketta, kuivattua ja hienoksi jauhettua levää (ao-nori) ja kuivattuja kalahiutaleita. Oishii = Hyvää! Jälkkäriks saatiin jäätelöä. Keskiviikkona, viimeisenä päivänä, oli paistettua nuudelia ja sen joukossa kasviksia ja lihaa. Jälkiruoaksi oli hedelmiä.
Toinen päivä leirillä oli hieman rennonpi ja aamupalan jälkeen oli aamutoimet eli lipunnosto, laulu ja jumppa. Heillä partioasu, siistissä rivissä seisominen ja muutenkin virallinen aamuseremonia oli tärkeää. Eli heidän perinteisiinsä kuului että oli oltava koko partioasu, umpikengät, hattu päässä ja huivi suorassa. Ensimmäisenä kun seistiin puolikaaressa johtaja näytti käsillä että oli astuttava haara- eli lepoasentoon, takaisin ja taas lepoasentoon. Sitten oli lipunnoston ja laulun aika, jota johti yksi johtajista kädellä tahtia antaen. Sitten oli aamujumppa ja sen jälkeen telttatarkastus. Se nyt oli hieman rennonpi, mutta kyllä senkin aikan rivissä täytyi seistä ja huivit ja muut vaatteet suorassa. Siinä sitten oman leirin johtaja katsoi mm. miten kaikilla leiriläisillä meni, eli oliko ongelmia tai oliko joku kipeä ja sillä aikaa toiset johtajat tarkastivat telttojen siisteyden, mutta eivät ne niistä yleensä niin tarkkoja olleet. Johtaja saattoi myös kommentoida, jos joku ei ollut tehnyt hommiaan tai oli muuten käyttäytynyt epäasiallisesti, mutta pääasiassa katsoivat miten kaikki voivat.
Sunnuntaina oli edelleen yhtä kuumaa ja aurinkoista. JHQ:n mukaan 34 astetta!! Aamulla menin vielä alaleirini päämajan aamuseremoniaan, jossa nostettiin lippu ja alaleirimme ulkomaalaisten vieraiden edustajat esittelivät itsensä, minä mukaan luettuna. Meitä kehotettiin myös muina aamuina tulemaan sinne johtajien aamuseremoniaan. Palattuani omaan leiriin oikeastaan höpötimme ja istuskelimme vain muiden johtajien kanssa lounaaseen asti, jonka jälkeen minut oli kutsuttu leirin ruokalaan tapaamaan japanin suuria partiojohtajia. He pitivät siellä pari puhetta, suurimmaksi osaksi englanniksi ja kättelivät kaikkien maiden edustajia. Jotkut, jotka olivat useamminkin olleet jamboreella ja tekemisissä japanin partiolaisten kanssa antoivat lahjan tälle partiojohtajalle ja jokainen sai häneltä omalle maallensa tarkoitetun kiitos-plakaatin. Siellä oli myös tarjolla pikkusuolasia ja juomia jäillä! Oli mahtavaa saada vihdoin kylmää juotavaa, sillä leirissä, vaikka termoskannuihin laitettiin jääköntteja, ne sulivat alta aikayksikön. Oli myös mukava saada puhua englantia muunmaalaisten kanssa.
Kolmantena päivänä, maanantaina, sain taas hieman jännää tekemistä, kun minut oli kutsuttu suomen edustajana tapaamaan Japanin prinssiä! Jokaisesta maasta pääsi joku nuorista illastamaan prinssin kanssa. Kaikki olivat jännittyneitä ja söimme hienosti pitkissä pöydissä, mutta oli se ihan hauskaakin ja rentoa jutella japanilaisten johtajien kanssa mm. Curry-riisistä, jota meille tarjoiltiin. Siellä oli valokuvaus kielletty, mutta ennen kuin prinssi saapui paikalle saimme ottaa kuvia ruokasalista. Päivällistä syötäessä prinssi istui aika kaukana ja söi siellä vain itsekseen, mutta päivällisen jälkeen oli koktailkutsujen tapainen teetilaisuus, jossa prinssi sitten kiersi kaikkien pöydässä ja kyseli joiltakin mm. kauanko ovat harrastaneet partiota ja mitä pitävät Jamboreesta jne. Prinssi vaikutti todella mukavalta, mutta ei kovin puheliaalta, mikä kuuluu varmastikin "työn"kuvaan. Tilaisuuden jälkeen meidät ohjattiin stadionille, jossa oli alkamassa Grand arena show. Siellä oli Jamboreiden tapaan mahtavia esityksiä niin japanilaisilta partiolaisilta kuin eri maalaisiltakin. Mm. Brittiläiset pitivät hienon säkkipilli-, kilttitanssin ja japanilaiset kesän festivaali(matsuri)kulkueen, missä oli japanin eri alueiden festivaaleista puvut ja niiden musiikkia. Show oli todella hieno ja istuimme aitiossa ihan prinssin takana. Afrikkalaiset nuoret rupesivat ihan tanssimaan, kun tuli kaikkea hyvää musiikkia.
Neljäntenä päivänä, Tiistaina pääsimme tutustumaan paristotehtaalle ja oli mahtavaa päästä ilmastoituun rakennukseen. Teimme siella mm. itse omat patterit ja meille kerrottiin pattereiden valmistuksesta ja erilaisista paristoista. Opastus oli valitettavasti japaniksi, mutta se antoi minulle enemmän, kuin esim. kahdelle amerikkalaiselle pojalle, jotka olivat myös mukana. Tähän vierailuun kuluikin melkein koko iltapäivä. Aamupäivällä olin ollut mukana käymässä leirin marketissa hakemassa ruokia, mikä olikin aika reissu, kun matkat olivat pitkiä laajan leirialueen takia ja ruoat piti työntää yksillä maitokärryillä. Illalla menin vielä JHQ:n hengailemaan leirin johtajien kanssa. Siellä tutustuin mm. yhteen johtajaan, joka oli käynyt suomessakin ja muihin mukaviin japanilaisiin partiojohtajiin.
Keskiviikkona oli aika alkaa sanomaan jäähyväisiä ja jättää helteinen Maishima. Tapasin leirillä vielä yhden brasilialaisen vaihto-oppilaan, joka oli ollut hyvä kaverini tammikuusta asti. Hän tuli käymään leirillä host äidinsä (Tatamitani-san) kanssa, joka harrasti partiota. Hänen kauttaan olin saanutkin jotain tietoa hieman ennen leirille menoa. Tänä viimeisenä päivänä oli vielä loppuseremonia stadionilla, jossa saimme taas kantaa maidemme lippuja. Yksi Ghanalainen tyttö alkoi voida huonosti seremonian aikana. Hän jaksoi loppuun asti, mutta näytti siltä että viikko oli ollut liian kuuma jopa hänellekin ja hänet vietiin sairastupaan. Me muut katselimme vielä seremonian loppukonserttia, jossa oli eräs japanilainen yhtye, joka soitti mm. Jamboreen tunnuslaulun. Tämän jälkeen oli vielä ilotulitus ja tunnelma oli mahtava!! En olisi millään halunnut lähteä vielä. Aikani Japanissa oli kuitenkin lopuillaan. Muut leiriläiset jäivät vielä seuraavaan päivään asti, mutta minun oli aika lähteä, koska lentolippuni Suomeen olivat 9.8. ja olihan vaihtarivuodessa vielä muutakin hyvästeltävää kuin Jamboree. Host isäni siis haki minut leiriltä 7. päivä illalla ja kotiin päästyä: ei muuta kuin suihkuun ja nukkumaan. Host isäni taisi tosiaan huomata silloin Osakan murteen tarttuneen minuunkin.
8. 8. oli vielä edessä leiritavaroiden purku ja loppujen tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuihin. Osan koko vaihto-oppilasvuoden tavaroista jouiduin lähettämään postissa, mutta lopulta kaikki mitä halusin, tuli mukaan. Tämä brasilialainen vaihto-oppilaskaverini ja yksi japanilainen kaveri auttoivat vielä pakkaamisessa yms. Seuraavana päivänä oli aika sanoa jäähyväiset koko Japanille ja aamulla host isäni saattoi minut Kansain lentokentälle ja muitakin ystäviä tuli saattamaan. Lähtö oli haikea, mutta olihan minulla paljon muistoja niin Jamboreelta kuin Japanista muutenkin Suomeen tuotavanani.
